Leikkauksen jälkeinen kuntoutus
Leikkauksen jälkeen kuntoutus etenee aina leikkaavan käsikirurgin tai ortopedin antaman ohjeistuksen mukaisesti, vammatyypin asettamat rajoitukset huomioiden. Vamman sijainnista ja laadusta riippuen kuntoutukseen kuuluu erilaisia liikkuvuus-, hallinta- ja voimaharjoituksia. Kipua ja turvotusta pyritään vähentämään mm. kylmähoidolla, manuaalisella käsittelyllä sekä kinesioteippauksella. Usein leikkauksen jälkeisiin komplikaatioihin liittyy sormien/yläraajan turvotusta ja nivelkankeutta, joita pyritään helpottamaan liikeharjoituksin ja manuaalisella käsittelyllä.
Ranteen alueen yleisimpiä leikkausaiheita ovat rannekanavan ahtaus, pirstaleiset värttinäluun murtumat, kolmiorustovauriot sekä scafolunaari-ligamentin vauriot. Sormien vammoista leikkaushoitoa vaativat mm. epästabiilit murtumat, vaikeat nivelsidevammat ja jännerepeämät. Kyynärpään alueen vammoista leikkaushoitoa vaativat yleensä epästabiilit murtumat tai vaikeat nivelsidevauriot. Vakavissa vaurioissa, kuten sirkkeli- tai murskavammoissa, ei aina leikkauksellakaan saada palautettua käden toimintakykyä täysin.
Olkapään tähystysleikkaukset (olkalisäkkeen avarrusleikkaukset) ovat vähentyneet viime vuosina, sillä fysioterapeuttisen harjoittelun on todettu väitöskirjatasoisessa tutkimuksessa olevan yhtä tehokasta ns. ahtaan olkapään hoidossa. Olkapäätä tukevien syvien lihasten (kiertäjäkalvosin) jännevauriossa tilanne arvioidaan tapauskohtaisesti. Osittaisia jännerepeämiä ei useinkaan leikata, ellei asiakkaan työ tai harrastus ole äärimmäistä voimaa vaativaa, sillä on katsottu, että osittaiset repeämät paranevat fysioterapeuttisella harjoittelulla. Jänteen täydelliset repeämät kiinnitetään usein operatiivisesti, sillä täysin revennyt jänne ei kiinnity takaisin itsestään. Sijoiltaan menneessä olkapäässä on usein liitännäisvaurioita, joiden mahdollisen leikkaustarpeen ortopedi arvioi tapauskohtaisesti.