Rannemurtumat

Yleisin rannemurtumatyyppi on värttinäluun murtuma. Vammamekanismina on yleisimmin ojennetun käden varaan kaatuminen. Eniten värttinäluun murtumia on nuorilla pojilla/miehillä vauhdikkaiden harrastusten ja vaihdevuosi-iän ylittäneillä naisilla alentuneen luuntiheyden ja heikentyneen tasapainon vuoksi.

Hyväasentoiset murtumat kipsataan yleensä 5-6 viikoksi. Usein ranne kipsataan lievään koukistukseen ja taivutukseen pikkusormen puoleen. Leikkaushoitoa vaativat useimmiten pirstaleiset murtumat sekä murtumalinjat, joita ei saada pysymään paikoillaan kipsillä. Yli 65-vuotiaiden värttinäluun murtumia ei kuitenkaan operoida kovin usein. On todettu, että lopputulos on heillä toiminnallisesti hyvä, vaikka ranteeseen jäisi hieman reilumpi virheasento kuin nuoremmilla olisi hyväksyttävä.
Värttinäluun alaosan murtumasta toipuminen kestää 6-12 kuukautta. Suurin osa värttinäluun murtumista paranee hyvin kotihoidolla, mutta rannemurtumissa, joiden paraneminen pitkittyy tai ilmenee ongelmia, tarvitaan fysioterapeutin ohjausta. Kuntoutuksessa edetään liikkuvuusharjoittelusta ranteen hallintaharjoitusten kautta voimaharjoituksiin. Kipua ja turvotusta pyritään vähentämään mm. kylmähoidolla, manuaalisella käsittelyllä sekä kinesioteippauksella.

Katso TAYS:in ylilääkärin, Ville Mattilan (LT, dosentti, vs. ortopedian ja traumatologian professori), video värttinäluun murtuman hoidosta.