Tennis-/golfkyynärpää
Lateraalisesta epicondylalgiasta eli olkaluun sivunastan ärtymistilasta käytetään yleiskielessä nimitystä tenniskyynärpää, sillä sitä on aluksi tutkittu (1800-luvun lopussa) tenniksen pelaajilla.
Ranteen ja sormien ojentajalihakset kiinnittyvät lyhyellä jänteellä olkaluun alaosassa sijaitsevaan ulompaan sivunastaan kyynärnivelen kohdalla. Tämä jännealue ärsyyntyy ja saattaa kipeytyä äkillisestä ranteeseen tai sormiin kohdistuvasta ylirasituksesta johtuen, esim. toistuva puristaminen, pinsettiotteen käyttö tai ruuvausliike. Myös pitkäkestoinen staattinen jännitys ranteen ja sormien ojentajalihaksissa saattaa aiheuttaa tenniskyynärpään
provosoitumisen (mm. päätetyöskentely ja hiiren käyttö). Tupakointi lisää tenniskyynärpään kehittymisen riskiä.
Tenniskyynärpään pääoire on kipu, joka tuntuu kyynärpään ulkosivulla olevan kyhmyn seudussa erityisesti sormia nyrkistäessä, kun kyynärnivel on suorana. Myös sormien puristusvoima voi olla heikentynyt ja kyynärnivelen ojennus tuottaa kipua. Kipu voi joskus tuntua erittäin pienessäkin rasituksessa, esimerkiksi kahvikuppia nostaessa. Pahimmassa
tapauksessa alueella on jatkuvaa leposärkyä, mikä vaikuttaa myös unen saantiin.
Golfkyynärpäällä (mediaalinen epicondylalgia) tarkoitetaan vastaavaa vaivaa vastakkaisella puolella eli olkaluun sisemmän sivunastan alueella ranteen ja sormien koukistajalihasten jänteiden kiinnityskohdassa. Vaiva provosoituu myös käden alueen toistorasituksesta. Vaiva voi myös liittyä mailapeleihin.
Kummankin vaivan hoidossa alussa on tärkeää välttää vaivan aiheuttanutta rasitusta (puristus, vääntö, ym.) 1-2 viikkoa. Paikallisesti käytetyistä tulehduskipulääkevoiteista on mahdollisesti apua kivun lievityksessä. Suun kautta otettavia tulehduskipulääkekuureja ei
suositella vähäisen tutkimusnäytön ja mahdollisten haittavaikutusten takia. Kortisonipistoksia
ei kovin usein suositella, koska ne lisäävät kiputilan uusiutumisen riskiä 3–12 kuukauden seurannassa ja fysioterapia johtaa kortisonihoitoa useammin oireettomuuteen.
Fysioterapeutin suosittelemia omahoitokeinoja ovat mm. rannetuen tai tenniskyynärpäätuen käyttö, kinesioteippaus, kyynärvarren lihasten venyttely ja hieronta, kylmähoito
kipualueelle ja kevyt kompressiosidos/-hiha kyynärvarteen. Työergonomiaa parantamalla voidaan helpottaa työnteosta johtuvaa kuormitusta. Jos yläraajojen voimataso on alhainen, tulee pitkässä juoksussa pyrkiä lihasvoimien lisäämiseen säännöllisen liikunnan avulla, mikä vähentää vaivan uusiutumisriskiä. Rasituksen lisääminen on kuitenkin syytä tapahtua vähitellen. Jos omahoito ei tuo tulosta, suositellaan hoitosarjaa fysioterapeutille. Tenniskyynärpää on pitkittyessään kuitenkin hankala vaiva, joten suosittelemme hoitoon
hakeutumista ajoissa.
Leikkaushoitoa harkitaan hyvin harvoissa tapauksissa, jos jännealueella todetaan selvä repeämä eikä kipuja saada kuriin pitkäjänteisellä ja aktiivisella fysioterapialla.